Olen nähnyt viimeksi psykologiani elokuun alussa. Tässä
välissä aika peruuntui kerran ja saan soittaa uuden ajan psykologini palatessa
töihin 16.11. Minulla ei ole akuuttia tarvetta ja vaikka olisi mitä hyötyä on ajasta
ventovieraalle. Joutuisin ensimmäiset 15 minuuttia selittämään vain
perhesuhteitamme, jotta uusi ihminen pysyisi edes perusasioissa kärryillä.
Lääkärin tapaan kerran vuodessa kun keskustelemme määräaikaisen eläkkeen
jatkosta. Näinhän se monilla muillakin menee.
Lääkäriä aina joulun alla tavatessa istun tuolissani
jäykkänä ja totisena. Yritän puolessa tunnissa koota kaikki vuoden aikana
tapahtuneet edistysaskeleet ja takapakit kasaan jotta voin niistä kattavasti ja
ymmärrettävästi kertoa. Yritän puolessa tunnissa valottaa elämääni ja muistaa
kaikki perustelut sille miksi en valitettavasti vieläkään jaksaisi töissä.
Kerron haaveista eli kuntoutumissuunnitelmistani. Lääkäri kuuntelee minua
suurimman osan ajasta selkä minuun päin. Lueskelee kaiketi näytöltä minusta
lisää tietoa. Ei juuri kysele, eikä tarkenna asioita. Olen aikalailla itse
vastuussa siitä, että lausuntoon tulee kaikki asiat jotka puoltavat
sairaslomani jatkoa.
Käymme lääkityksen läpi ja kaikki on hyvin rutiininomaista.
Näin on toimittu jo vuosia. Pysyvää eläkettä on turha tämän ikäisenä hakea.
Mennään aina vuosi kerrallaan. Jotenkin itse uskon, että toimintakykyni
paranisi jos minun sallittaisiin ihan luvalla jäädä kokonaan pois työelämästä.
Kaikki toimisi selkeämmin ja minun ei tarvitsisi vakuutella vieraalle ihmiselle
puutteellista toimintakykyäni. Aina vaan pitää palata tavallaan alkuun ja kokea
huonoa omatuntoa toipumisesta, joka ei kuitenkaan riitä työssä käymiseen. Olen
edelleen sairas. En jaksa. Toivottavasti uskot minua.
Ei tämä vuosi kerrallaan lisää toimintakykyäni millään
tavalla ja on aivan kornia nähdä kerran vuodessa ihminen, joka on vastuussa
oikeasta lausunnosta työeläkelaitoksille. Monesti luen b-lausunnosta aivan
kummallisia tietoja. Minulle on ilmestynyt viides lapsi. Olen ammatiltani joku
ihan muu. Kerran nimeni vaihtui lennossa ja äitini olikin kuollut.
Olen kaiketi itse paras hoitokontaktini. Onneksi harvemmin
tapaamani psykologi on edes hyvä. Tapaamisemme toimii eräänlaisena
varikkopysähdyksenä. Tsekkaan bensat ja jarrut. Huolto muutaman kuukauden
välein pitää minut hereillä, jotta jaksan käyttää lämmitintä talvipakkasilla.
Onneksi b-lausunnossa lukee kohdassa ”muu terveydentila”
aina oikein, obeesi. Sehän se olikin se oleellisin juttu tässä koko hommassa.
-Kati-
