torstai 28. toukokuuta 2015

Päihde- ja mielenterveystyön oppisopimuskoulutus - Miten yhdistää käytännön osaaminen teoreettiseen tietoon



Yhdistyksen työntekijät Leif Berg ja Sauli Suominen ovat osallistuneet Helsingin yliopiston SSKH yksikön ja Tampereen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulujen toteuttamaan 60 opintoviikon päihde- ja mielenterveystyön oppisopimuskoulutukseen, nk. PÄMI-koulutukseen sekä ryhmänvetäjinä että kouluttajina. Nyt keväällä 2015 päättyvä koulutus oli jo sarjassaan toinen. Koulutettavia oli yhteensä 30. Puolet osallistujista oli Helsingistä ja toinen puoli Tampereen alueelta. 

Koulutus sai osallistujilta hyvät palautteet. Ilman yhdistyksen työntekijöitä palaute ei olisi ollut näin myönteistä. Tämä näkyy selvästi koulutettavien palautteissa. Tässä blogissa pohdimme käytännön osaamisen ja teoreettisen tiedon yhdistämistä, joka erityisesti Suomessa vaikuttaa olevan vaikeaa.

Akateemisia oppilaitoksia on kritisoitu erityisesti siitä, että ne eivät useinkaan onnistu muovaamaan teoriatiedosta oppilaan käytännön osaamista vahvistavaa taitoa. Syyn on arveltu johtuvan siitä, että kaikki oppilaitokset lähinnä uusivat omaa osaamistaan, siis kriittiseen tutkimukseen suuntautuvaa perinnettä. Ammattikorkeakouluilla lienee myös vahva intressi tähän suuntaan. Tarkoituksena on yliopistomaailmalle osoittaa, että tutkimus on hallussa ja sitä kehitetään koko ajan eteenpäin.

Ammattikorkeakoulujen englanninkielisestä lyhenteestä voisi kuitenkin saada kuvan hyvinkin käytännön läheisestä osaamisen korostamisesta. Nimihän korostaa tiedon ja tieteen sovellettavuutta ja käytäntöä. Pohjoismaista erityisesti Suomessa suuntautuminen tieteeseen ja tutkimukseen on opetuksessa vahvaa. 

Samaan aikaan jokainen tietää, ettei mikään paremmin palvele käytännön osaamista kuin hyvä teoria. Miksi kuitenkin usein on niin, että käytännön tiedon osaamista ei Suomessa kuitenkaan oikein osata arvostaa? Opiskelijoiden eteen voidaan marssittaa luennoitsija, joka ikään kuin kaataa opetuksensa oppilaiden niskaan ilman kysymystä mitä tieto tarkoittaa juuri näiden koulutettavien asiakastyötä ajatellen.

Suomessa jakaannutaan suhteellisen varhaisessa vaiheessa joko teoriatyöhön tai käytännön työhön. Päinvastaisista yrityksistä huolimatta näitä kahden tien kulkijoita on Suomessa suhteellisen vähän. Opit siis joko kriittiseksi tutkijaksi tai käytännön työn tekijäksi. 

Annettujen palautteiden perusteella onnistuimme yhdistämään teoriatiedon siihen käytäntöön, jonka koulutettavat nostivat pöydälle. Opiskelijoissa syntyi tunnistamisen tunne.  ”Juuri tätä olen minäkin työssäni pohtinut”, näytti olevan monen ajatuksena. Omien työssä havaittujen pulmien tunnistaminen, nimeäminen ja pohtiminen johtavat yksinäisyydestä ja eristäytymisestä vapautumiseen. Tämä puolestaan johtaa voimaatumiseen ja uusien työkäytäntöjen vahvistumiseen. Juuri tästä syystä lähipäivien ensimmäistä teoriapäivää seuraava prosessointipäivä oli erityisen arvostettu. 

Teoriaosaamisen arvostaminen ei maassamme aina tarkoita samaa kuin laajapohjainen monialaisen teoreettisen tiedon yhdistämisen taitamista.  Tärkeällä sijalla voi esimerkiksi olla lääkkeiden ja niiden vaikutuksen osaaminen, ei yhä tärkeämmälle sijalla nouseva lääkehoitoa koskeva kriittinen tieto. Potilaan hoito voi vahvasti perustua yksilökohtaisen työn korostamiseen, vaikka perheen ja verkoston huomioiminen on keskeisellä sijalla myös kansallisissa asiakirjoissa. Etusija voi olla myös diagnoosien ja oireiden tunnistamisessa, vaikka psykiatriset diagnoosit ja myös päihdediagnoosit ovat yhä selvemmin osoittautumassa vain yhdeksi tavaksi ymmärtää poikkeavuuksia. 

Me yhdistyksen työntekijät ymmärsimme oman kouluttajaroolimme seuraavasti: Emme ole vain kriitikkoja tai vastarannan kiiskiä. Tavoitteemme on osoittaa, että poikkeavuutta voidaan ymmärtää hyvin eri tavoin ja ettei ainoata oikeaa tietoa ole olemassa. Juuri tämä antoi osallistujille mahdollisuuden vahvistaa omaa näkemystään ja osaamistaan. Näin ainakin uskomme. 

Sauli Suominen

tiistai 12. toukokuuta 2015

Sosionomiopiskelijat järjestämässä eduskuntavaalipaneelia "Hyvinvointia Vantaalla" FinFami - Uusimaa ry:n kanssa



Olemme Laurea Ammattikorkeakoulun kaksi viimeisen vuoden sosionomiopiskelijaa. Olimme mukana järjestämässä eduskuntavaalipaneelia 31.3.2015 FinFamin kanssa. Teemana paneelissa oli ”Hyvinvointia Vantaalla” FinFamin edelliset paneelit ovat olleet asia- ja teemasisältöisiä, eikä niissä ole ollut esillä niinkään politiikka ja edustajan omat tavoitteet. Halusimme pitää oman paneelimme samanlaisena. Paneelissa oli tarkoitus antaa Vantaan vaalipiirin edustajille mahdollisuus kertoa omista ajatuksistaan Vantaan hyvinvoinnista. Tapahtuman kohderyhmänä olivat vantaalaiset mutta se oli avoin kaikille. 

Tapahtuman aloitti kokemusasiantuntija Hannu Ylönen 20 minuutin puheenvuorollaan. Tämän jälkeen ehdokkaat saivat esitellä itsensä sekä kommentoida Ylösen puheenvuoroa. Aloituspuheenvuorojen jälkeen siirryimme ennalta mietittyihin kysymyksiin, joihin jokaisella edustajalla oli sama aika (2minuuttia) aikaa vastata. Myös keskustelukanava TodaysMeetiin tuli yleisön kysymyksiä, joihin edustajilla oli sama aika vastata. Siirryimme yleisökysymyksen tullessa suoraan siihen, jotta yleisöllä olisi mahdollisimman paljon vaikuttamismahdolliisuuksia keskustelun sisältöön. Keskustelun aiheina oli muun muassa paperittomat, nuorten asuntotilanne, mielenterveyspalvelut ja lääkehoito sekä koulukiusaaminen.
  
Vaalien lähestyessä, eduskuntavaalipaneelin järjestäminen on mielestämme ajankohtaista yhteiskunnallista vaikuttamista. Vaalipaneelin järjestäminen osallistaa äänestäjiä ja auttaa heitä muodostamaan mielipiteensä omasta ehdokkaastaan. Vaalipaneelit antavat ehdokkaille mahdollisuuden tulla esittelemään oman kantansa yhteiskunnallisin asioihin ja kertomaan omista vaikuttamismahdollisuuksista. Samalla vaalipaneelit tuovat ehdokkaita lähemmäksi äänestäjiä, ja tekevät edustajista ehkä helpommin lähestyttäviä. Vaalipaneelit tuovat näkyväksi ehdokkaat ja ajankohtaiset yhteiskunnalliset teemat.

Kaikki vaalipiirin 13 puoluetta saivat kutsun tapahtumaamme, joista kymmenen puoluetta ilmoittautui tapahtumaan. Muilta puolueilta emme valitettavasti saaneet edes kieltäytyvää sähköpostia, vaan he jättivät kokonaan vastaamatta. Tapahtumaan osallistui kahdeksan puoluetta kymmenestä ilmoittautuneesta. Myöskään nämä kaksi puoluetta eivät ilmoittaneet poisjäännistä. Tämä herättää meissä kummastusta ja epäluottamusta, ei pelkästään tapahtuman järjestäjinä vaan äänestäjinä. Valitettavasti tämä leimaa mielestämme myös ehdokkaan puoluetta. Pohdimme opiskelijatiimin kanssa, että varsinkin näin vaalien alla, ehdokkaat haluaisivat olla esillä ja osallistua mahdollisimman paljon äänestäjien vaikuttamiseen.

Tapahtumassa tuli ilmi eettistä pohdintaa muun muassa pienien puolueiden vaikuttamismahdollisuuksista sekä näkyvyydestä. Pienet puolueet eivät saa yhtä paljon vaalipaneelikutsuja eikä heillä ole samanlaista budjettia esimerkiksi vaalimainontaan, kuin isoilla puolueilla. Tämän takia pienien puolueiden näkyvyys on paljon pienempää ja tästä voimme tehdä johtopäätöksen, että he myös pääsevät pienemmissä määrin edustajiksi. Mielestämme jokaisella puolueella pitäisi olla samanlaiset mahdollisuudet budjetin sekä näkyvyyden kannalta. Tämä ei valitettavasti toteudu, jolloin puolueet ovat eri lähtöviivoilla.

7.5.2015 julkistettiin hallituspohja, ja lopullinen hallitus ja hallitusohjelma muodostetaan toukokuun loppuun mennessä. Kolme suurinta puoluetta, eli Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset tulevat muodostamaan lopullisen hallituksen. Oppositioon jäävät puolueet ajattelevat hallituksen olevan konservatiivihallitus. Uusi pääministeri Juha Sipilä olisi halunnut hallituksen muodostuvan neljästä suuresta puolueesta, mutta siihen ei löytynyt edellytyksiä. Hallituskaudesta povataan tulevan rankka, ja leikkauksia tullaan tekemään käytännössä kaikesta. Valitettavasti sosiaali- ja terveysmenot sekä koulutusmenot tulevat kokemaan suurimmat leikkaukset. ”Tässä on pöydällä edelleenkin isoja rakenneuudistuksia, erityisesti sote, josta on saatavissa aika paljon tehoja irti, niin ettei tarvitse mekaanisia leikkauksia tai veronkorotuksia ruveta tekemään” sanoo Akavan pääekonomisti Eugen Koev (Etelä-Suomen Sanomat 8.5.2015).

Koemme, että uudella hallituksella on suuret haasteet edessään saada Suomi nousuun. Tulevina sosiaalialan ammattilaisina meitä pelottaa tulevat sosiaali- ja terveyspuolen leikkaukset. Jäämme odottamaan toivottavasti hyviä ratkaisuja uudelta hallitukselta. Aika näyttää syöksymmekö syvemmälle ojaan vai nousemmeko sieltä vihdoin.


Nina Nummela, Mia Turunen
sosionomiopiskelijat
Laurea Ammattikorkeakoulu

torstai 7. toukokuuta 2015

Äiti, jaksaisitko sä herätä huomenna sanomaan mulle moi?


”Äiti, jaksaisitko sä herätä huomenna sanomaan mulle moi? ” Tänään en jaksanut. Elän puolikasta päivää, koska en jaksa elää kuten terve. Minun pitää saada levätä, koska muuten en jaksa puolikastakaan. Tämä tarkoittaa luopumista tavallisista asioista ja huonoa omaatuntoa riittämättömyydestä. Tämä tarkoittaa 10 tunnin yöunia ja yleistä haahuilua pitkin päivää aamutakissa. Pölyä ja pesemätöntä pyykkiä. Lepohetkiä satunnaisten kotitöiden välillä, joskus jopa päiväunia.
Lapseni antaa anteeksi, koska ymmärtää ilmeisesti enemmän kuin minä. Minä pyörittelen ajatuksiani. Jospa vain jaksaisin, herätä sanomaan edes huomenta. Mutta kun vuorokausirytmi on sekaisin, ruokailurytmi on sekaisin, kaikki on ihan päälaellaan. Kello on kohta kaksi iltapäivällä, en ole syönyt aamupalaa ja heräsin juuri päikkäreiltä.

Toisaalta, olen kotona kun lapseni tulee koulusta ja syön hänen kanssaan aamupalani, lapseni syö välipalaa. Olen tässä, aloittamassa puolikasta päivääni, juuri oikeaan aikaan. Olen kotona, kun hän tulee koulusta. Olen ollut kotona jo vuositolkulla, neljälle lapselle. Vanhimmat osaavat jo muistuttaa minua siitä, että oli hienoa kun olin kotona. Olin kysymässä koulupäivästä ja joskus pannukakkua leipomassa.
Minulle saa oikeastaan olla kade. Olen varmasti enemmän läsnä oleva, kuin monet työssäkäyvät vanhemmat. Läsnäoloni on välillä vähän poissaolevaa, mutta silti olen sohvanpohjaltakin ohjannut läksyjen teossa. Teen sen minkä jaksan. Koen siitäkin syyllisyyttä. Jos jaksan tämän, kai jaksaisin tehdä vähän töitäkin. Tosin silloin en jaksaisi olla tässä, olla äiti.

Teen niin tai näin, puolikas päivä on se mitä jaksan. Valitsen itse mihin voimani ja aikani käytän. Niin pitkään kuin se on mahdollista, haluan käyttää sen siihen, minkä minä koen tärkeimpänä.
Välistä sitä vähän punainen lanka hukkuu ja unohtaa tärkeimmät. On hyvä muistuttaa taas itseään.

1. Lapset ja perhe, koiramme
2. Kirjoittaminen, omat jutut, jotta jaksan edellistä

Siinäpä ne minulle tärkeimmät, listan ei tarvitse olla pidempi, muuten en jaksa.

-Kati-