torstai 7. toukokuuta 2015

Äiti, jaksaisitko sä herätä huomenna sanomaan mulle moi?


”Äiti, jaksaisitko sä herätä huomenna sanomaan mulle moi? ” Tänään en jaksanut. Elän puolikasta päivää, koska en jaksa elää kuten terve. Minun pitää saada levätä, koska muuten en jaksa puolikastakaan. Tämä tarkoittaa luopumista tavallisista asioista ja huonoa omaatuntoa riittämättömyydestä. Tämä tarkoittaa 10 tunnin yöunia ja yleistä haahuilua pitkin päivää aamutakissa. Pölyä ja pesemätöntä pyykkiä. Lepohetkiä satunnaisten kotitöiden välillä, joskus jopa päiväunia.
Lapseni antaa anteeksi, koska ymmärtää ilmeisesti enemmän kuin minä. Minä pyörittelen ajatuksiani. Jospa vain jaksaisin, herätä sanomaan edes huomenta. Mutta kun vuorokausirytmi on sekaisin, ruokailurytmi on sekaisin, kaikki on ihan päälaellaan. Kello on kohta kaksi iltapäivällä, en ole syönyt aamupalaa ja heräsin juuri päikkäreiltä.

Toisaalta, olen kotona kun lapseni tulee koulusta ja syön hänen kanssaan aamupalani, lapseni syö välipalaa. Olen tässä, aloittamassa puolikasta päivääni, juuri oikeaan aikaan. Olen kotona, kun hän tulee koulusta. Olen ollut kotona jo vuositolkulla, neljälle lapselle. Vanhimmat osaavat jo muistuttaa minua siitä, että oli hienoa kun olin kotona. Olin kysymässä koulupäivästä ja joskus pannukakkua leipomassa.
Minulle saa oikeastaan olla kade. Olen varmasti enemmän läsnä oleva, kuin monet työssäkäyvät vanhemmat. Läsnäoloni on välillä vähän poissaolevaa, mutta silti olen sohvanpohjaltakin ohjannut läksyjen teossa. Teen sen minkä jaksan. Koen siitäkin syyllisyyttä. Jos jaksan tämän, kai jaksaisin tehdä vähän töitäkin. Tosin silloin en jaksaisi olla tässä, olla äiti.

Teen niin tai näin, puolikas päivä on se mitä jaksan. Valitsen itse mihin voimani ja aikani käytän. Niin pitkään kuin se on mahdollista, haluan käyttää sen siihen, minkä minä koen tärkeimpänä.
Välistä sitä vähän punainen lanka hukkuu ja unohtaa tärkeimmät. On hyvä muistuttaa taas itseään.

1. Lapset ja perhe, koiramme
2. Kirjoittaminen, omat jutut, jotta jaksan edellistä

Siinäpä ne minulle tärkeimmät, listan ei tarvitse olla pidempi, muuten en jaksa.

-Kati-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti