Mielen sairaus on ihan tavallinen sairaus, kuten syöpä. Mielen sairaus ei tartu, eikä se tee ihmisestä tyhmää. Mielen sairaudet ovat ihan oikeita sairauksia, joihin on olemassa erilaisia hoitokeinoja. Koskaan ei tiedä kehen tämä sairaus iskee. Sinäkin voit sairastua siihen. Näitä ja muita tosiasioita hoen itselleni sekä muille.
Kun
sairastuu, tulee hulluksi, menettää jotain ihmisarvostaan. Näin kokee,
huolimatta siitä miten hienosti lääkäri sinulle asian selittää tai kuinka monta
kertaa käyt kursseilla opiskelemassa itsehallintaa. Puolisosi saattaa ymmärtää
asian paremmin, kuin sinä itse. Sinun oma sairastunut mielesi siellä huutaa,
”Olet hullu, et ole enää normaali!”
Sain itse
diagnoosin yli kymmenen vuotta sitten, sairastuin oman käsitykseni mukaan jo
1997. En edelleenkään halua hyväksyä sitä, että olen sairas. Olen itse itseni
pahin vihollinen. En halua olla
mieleltäni vajaa, toimintakyvytön, sairas. Haluan olla normaali. Olen vuosikymmeniä taistellut itseäni vastaan
ja etsinyt hyväksymistä, tämän kaiken muun sairauteen liittyvän seassa.
Pikkuhiljaa alan ymmärtämään, että ehkä sairautta ei pidäkään täysin hyväksyä.
Ehkä se ettei hyväksy on jokin moottori, joka auttaa jaksamaan. Kapinoimaan
sairautta vastaan, pyrkimään kohti olotilaa, jossa sairaus ei niin vaivaa. Ei
syöpäpotilaskaan niin vaan hyväksy mahdollisesti lähestyvää kuolemaansa.
Sairautta vastaan pitää taistella.
Mielen
sairautta vastaan taisteleminen on sävyltään ihan omanlaistaan. Se on epäselvää
pärjäämistä ja rimpuilua. Terveitä ja sairaita jaksoja, joskus molempia samaan
aikaan. Kaaosta ympärillä ja omassa
mielessä. Sairastaminen on jatkuvaa tasapainon hakemista ja oikeiden keinojen
etsintää. Haetaan oikeaa lääkitystä, joudutaan sairaalaan ja taas päästään kotiin.
Milloin mitäkin, koko ajan, ihan joka päivä. Miten tätä jaksaisi jos lauhkeasti
hyväksyisi kaiken.
Oman
sairauteni hyväksyminen on sitä, että ymmärrän ehdot, joiden mukaan minun
pitäisi elää. Rajoitukset, jotka kahlitsevat toimintakykyäni. Parhaimmillaan
hyväksyminen näkyy siinä, että en koko ajan mieti sairauttani. Sen enempään en
suostu. En allekirjoita tässä tilanteessa ajatusta ”Hyväksyä ne asiat joita ei
voi muuttaa.” Minä haluan elää ja taistella sairauttani vastaan. Hyväksyn
puolet, olen aina sairas. En hyväksy sitä, että minun pitäisi aina sairastaa.
-Kati