Mietin
pitkään miten osaisin avata siihen maailmaan oven jonne olin vajonnut. Oppaita
on tehty, neuvoja on, tietoa, koulutusta riittää. Miten puututaan, mitä pitää
sanoa. Kuitenkin, vain empatiakyvyn kautta osaat löytää oikean tavan puhua. Empatia syntyy, kun ymmärrät ja tiedät, kun
pääset sisälle, näet toisen silmin. Et voi elää ja kokea elämääni, mutta voit
yrittää, jotta osaat auttaa, oikein. Älä puhu kukista ja päivänpaisteesta jos
toisen elämä on täytetty sairaudella. Puhu niin kuin asiat ovat. Suoraan,
lempeästi, kerro totuus. Lapsi ei tiedä.
Tässä
hetkiä 6-vuotiaan lapsen elämästä, kokemus, omani. Olen pahoillani, jos se saa
sinut itkemään. Minä en itkenyt kirjoittaessani, tämä kaikki oli ihan
normaalia.
Ӏiti
on niin taitava olemaan pelottava, äiti on kaikki, Jumala. Se ääni, sävy, joka
valtaa huoneen, ilman, tulee hengityksen kautta, ihon läpi. Äiti täyttää
kaiken, vie muun maailman kauas pois. Mitään ei voi niin pelätä, kuin äitiä.
Pelko on jatkuvasti sisällä. Pelon ystävä on suunnaton kaiken nielevä häpeä.
Jokaista solua täytyy hävetä. Kaikki on niin syvää, siihen hukkuu, häviää.
Hengitys
on äidin mielestä liian äänekästä. On opeteltava syömään ottaen happea niin
hiljaa, ettei oikein pysty nielemään. Siitä tulee kipeäksi, kaikki häpeä
siirtyy pieneen vatsaan, johon se ei mahdu. Kaikki ne tunteet ovat liian
suuria. Sekin pieni ääni, joka syödessä lähtee tukahtuen huulille, on äidin
mielestä irvokasta puhinaa. Mikä on äpärä, ei kukaan haluaisi olla äpärä, äiti
vihaa äpäriä.
Kävely
ei suju niin kuin äiti haluaa. Äiti huutaa, jos peppu heiluu liikaa kävellessä.
Kaikki ihmiset jalkakäytävillä kuulevat ja katsovat pitkään. Huora, pikku
perseesi heiluu ja houkuttelee doguja. On harjoiteltava iltaisin ja unissaan
kävelyä, kangistuen, kyyryssä, liikkumatta. Peilistä voi katsoa liikkuuko joku
muu paikka, kuin jalat. Olisi parempi
jos mikään ruumiissa ei olisi hengissä. On niin paljon opittavaa.
Pahoilla ihmisillä keinuu peppu samalla tavalla, kun ne kävelevät. Pitää olla kaikin keinoin äidin mielen
mukainen, jotta äiti voisi olla ylpeä tyttärestään. Äiti haluaa olla ylpeä, on
tärkeää pukeutua äidin valitsemiin vaatteisiin. Ei kukaan halua olla
oikeistolainen huora, niitä äiti vihaa.
Hame on silti liian lyhyt ja pikkuhousuja ei huorat pidä.
Aurinkoa.
Äiti komentaa asettamaan bikinien yläosaa peittävämmin ja katsomaan aurinkoon.
Silmät väsyy, sattuu, polttaa luomia. On pakko laskea katse alas. Äiti lyö.
Polttaa, sattuu. Katse laskeutuu, äiti lyö. On kaunis kesäpäivä. Naapurissa
lapset leikkivät vesileikkejä. Kukaan ei tiedä, kukaan ei kuule. Eletään ihan
normaalia elämää.”
Kati
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti